SM5CJW – 80m12 ketturauta
(laitteen suunnittelija on Bo Lenander, kaupalliseen valmistukseen on oltava kirjallinen lupa.)
Kuva 1. 80m12 vastaanotin
Vuosien saatossa on SM5CJW julkaissut useita erilaisia ketturautamalleja SM-QTC:ssa mm. (7-91, 4-92 ja 5-93). RPOSM 2011 kokouksen yhteydessä Leif SM5EZM kysyi, että olisiko jonkun jo aika keksiä ketturautoihin jotain uutta?
Koska edellisestä artikkelista oli kulunut aikaa, niin Bo SM5CJW päätti ryhtyä toimeen. Kun oli poltettu paljon aikaa ja rahaa, syntyi seuraava ketturautamalli jonka nimeksi tuli - 80m12. Se on ketturauta jossa on paljon uusia innovaatioita. SM5CJW päätti tehdä suoran vastaanottimen superin sijaan, jotta saatiin rakenne niin yksinkertaiseksi kuin mahdollista, mutta kuitenkin hyvin toimivaksi. Vastaanottimen piirilevyllä on paljon pintaliitoskomponentteja. Komponentit on valittu siten, että rakentaminen on mahdollista ilman merkittäviä muutoksia.
Laitevertailu
Suunniteltua ketturautaa verrataan suosittuun ja tunnettuun ketturautaan SUPERFOX 3,5 GX jota Jiri Marecek, OK2BWN, myy.
Ominaisuus | 80m12 | 3,5GX | Huomio |
---|---|---|---|
Tyyppi | suora | super | 1 |
Herkkyys | korkea (90%) | korkea (100%) | |
Etu-/takasuhde | > 20 dB | > 20 dB | |
Taajuusryömintä | 100 Hz/°C | 1000 Hz/°C | 2 |
Kaistanleveys | 2 x 1,5 kHz | 1 kHz | 2 |
Vaimennin | portaattomasti säädettävä >120 dB | 8 portainen 15 dB välein | |
Tasoilmaisin | kyllä | ei | 3 |
Virtalähde | 9V 6LR61 | 7,2V 320 mAh NiMH | 4 |
Virrankulutus | 11 mA | 18 mA | |
Mitat | 100 x 125 x 25 mm | 180 x 100 x 30 mm | |
Paino | 250 g | 350 g | |
Tukkeutuminen | ei | kyllä (vaimennustasot 0-6) | 5 |
Äänenvoimakkuuden rajoitin | kyllä | ei | 6 |
Puolenmääritysantenni | sisäänrakennettu | ulkoinen antenni | 7 |
Kuuloke | >2 x 15 ohm, standardi | >4 ohm | 8 |
Kuulokeliitäntä | 3,5 mm stereo | DIN5M | 8 |
Kotelo | Alumiinivalu | Kuparoitu lasikuitulevy | |
Käyttölämpötila | -20°C - +50°C | -10°C- +60°C | |
Komponentteja | 66 kpl | ??? | 1 |
Kytkentäkaavio | julkaistu | ei julkaistu | 9 |
Huom:
Kytkennän toiminta (kts. kuva 2)
Kuva 2. Kytkentäkaavio
Antenni on suojaamaton ja tehty (80 x 10 mm) ferriittitangolle(4B1-materiaalia). Kela on kierretty kahdella rinnakkaisella käämillä keskeltä vastakkaisiin suuntiin (kts. kuva 7). Kelan L1 ulkopäät on maadoitettu. Vähäisen kierrosmäärän vuoksi on antennin induktanssi pieni. Tämä tarkoittaa sitä, että tarvitaan suuri kapasitanssi (n. 300 pF) antennin virittämiseksi kuuntelutaajuudelle. Hajakapasitanssin suhteellinen osuus piirissä on pieni, koska käämiä on vain muutama kierros. Tämän vuoksi sähköisen kentän aiheuttama häiriö kumoutuu kelan rakenteesta johtuen, sillä teho on nyt jaettu tasan ympäröivään kapasitanssiavaruuteen.
Aikaisemmissa ratkaisuissa se on eliminoitu sähköstaattisella suojauksella, joka heikentää herkkyyttä. Kelan L1 pieni kierrosmäärä ja sen rakenne sekä 300 pF kapasitanssi maahan takaa sen, että sähköisen kentän aiheuttama häiriö on minimaalisen pieni. Tuloksena on, että vastaanottimen ferriittisauva osoittaa kohtisuoraan H-kenttää signaalin ollessa minimissä, eli suoraan lähetysantenniin, mikäli lähetysantennin H-kenttä ei ole häiriintynyt matkalla. Tekemällä antenni tällä tavoin, ei tarvitse tehdä monimutkaisia ja paljon häviöitä aiheuttavia suojauksia.
Puolenmääritysantenni on integroitu vahvistinkortille joka sijoitetaan ferriittisauvan asennusputken (100 x 20 mm) sisälle. Asennusputken sisällä on koko antennijärjestelmä eli ferriittiantenni, puolenmääritysantenni ja sen vaatima vahvistin.
Signaalia ferriittiantennilta kortille ei oteta linkillä vaan kelan toisen käämin päästä. Puolenmääritysantennin vahvistin on puolestaan kytketty 7 kierrosta vastakkaisen puolen päästä (käämin maapuoli) ja se vie signaalin ferriittiantennille vaimentuen noin kymmenesosaan, tällöin puolenmääritykseen riittää melko pieni signaali antennista. Kokonaisuus toimii vaikka pieni puolenmääritysantenni on ferriitin toisessa päässä. Konstruktiolla saavutetaan hyvin selkeä etu-/takasuhde puolenmäärityksessä. Kun puolenmääritysantennin vahvistin ei saa virtaa, signaali ei vaikuttanut ferriittiantennin suuntakuvioon. D1 on ESD-suoja transistoria V1 varten. Puolenmääritysvahvistin kuluttaa noin 1,5 mA ollessa käytössä.
RF-vahvistin perustuu kaskadikytkettyihin transistoreihin V2 - V3 ja emitteriseuraajaan V4. Sekoitin A1 sietää suhteellisen korkean sisääntulosignaalin ilman "tukkeutumista" ja siksi vaimennus on voitu laittaa PT-signaaliin. Tämän etuna on se, että HF-signaali ei ohita vaimenninta. Oskillaattorin A1 toimintapisteen asettaa R5 ja se takaa suorituskyvyn aina -20°C:ssä. Komponentit oskillaattoripiirissä ovat kriittisiä ja väärät komponentit aiheuttavat lämpöryömintää. Käytetyllä kelalla L3 on käytännössä hyvin pieni lämpötila riippuvuus. Taajuuden viritys tapahtuu kapasitanssidiodilla D2, jota ohjataan lineaarisen potentiometrin R7:n jännitteellä. Ensimmäinen kymmenesosakierros alusta säätää alle 3,5 MHz taajuudet karkeammin. Taajuusasteikko ei ole täysin lineaarinen johtuen kelan- ja kapasitanssidiodin ominaisuuksista.
PT-vaimennin on standardi 2 x 10 kOhm lineaarinen potentiometri, jossa signaali kulkee molempien yksiköiden kautta. Tällä potentiometrillä R8 voidaan karkeasti arvioida etäisyyttä lähettimestä, koska tuleva teho lähettimestä pienenee etäisyyden neliöön. Näin tehty säädin on huomattavasti mukavampi kuin normaali logaritminen potentiometri, joka koostuu tavallisesti kahdesta tai useammasta vähemmän lineaarisesta alueesta. Siirtyminen osa-alueelta toiselle vaikeuttaa potentiometrin asennon tulkintaa etäisyyden funktiona. Kahden lineaarisen potentiometrin ”sarjakytkentä" tarjoaa lisäksi paljon suuremman käyttökelpoisen säätöalueen kuin yksi logaritminen potentiometri.
Pientaajuusvahvistimen A2A:n toistoalue on n. 140-1400 Hz ja vahvistus n.1000 kertainen, mitattuna kuulokkeelta. PT-taso on rajoitettu kuulokelähdössä D3:n ja R19 avulla. A2B toimii PTsignaalin tasoilmaisimen vahvistimena. Rajoitustasolla vihreä LED D6 loistaa myös punaisena. Syttymisen tasoa voidaan säätää trimmeripotentiometrillä R17. Näin saadaan likimääräinen etäisyys oikeaksi ja vaimennin kalibroitua kuuntelemalla ja säätämällä trimmeriä R17. Säädettäessä ferriittiantenni on antennin maksimisignaalissa ja matka lähettimelle tunnetaan. Silloin kun punainen LED syttyy, merkitään vastaava matka nupin sijainnin mukaan.
A3 on jänniteregulaattori tyyppiä LDO (Low Dropout) ja se tekee +5 V syötön ketturaudan käyttöjännitteeksi. LED D6:n vihreä valo ilmaisee, että paristossa on virtaa riittävästi regulaattorin oikean toiminnan takaamiseksi. Kun D6 on vihreä tiedät virtaa riittävän ainakin yhden ketun etsintään. Yleensä akkua/paristoa ei tarvitse vaihtaa kuin kerran vuodessa. Diodi D5 suojaa elektroniikkaa akun/pariston kytkentävirheeltä.
Mitä osat maksavat?
Vastaanottimen kustannukset on noin 70 EUR per laite. Komponenttiostot on tehty ELFAlta ja Farnelilta. Voit varmasti löytää halvempia osia, mutta älä hanki sopimattomia osia! Jos haluat täydentää vastaanotinta kompassilla, niin siitä tulee lisää kuluja.
Piirilevy
Kuva 3. Puolenmääritysantennin painokytkentälevy
Painokytkentälevyt puolenmääritysantennille, sekä laitekoteloon tuleva levy on valmistettu molemmin puolin kuparoidusta lasikuitulevystä. Syövytysmaskin tekemiseen on käytetty laserprintterin väriainetta siirtomenetelmällä hyvin tuloksin, mutta muutkin menetelmät, kuten fotoresistillä, valottamalla ja kehittämällä voidaan saada sama tulos.
Pienestä puolenmääritysantennin kortista (17 x 17 mm), tehdään yksipuolinen, eli kupari syövytetään takapuolelta pois. Suureen piirilevyyn (80 x 40 mm) jätetään kääntöpuolelle yhtenäinen maataso. 1 mm:n reiät kortissa ovat läpivientejä kääntöpuolelle maadoitusta varten. 7 mm:n reiät ovat potentiometreille ja 3 mm:n reiät pariston/akun kiinnikkeitä varten. Oikosulun välttämiseksi eristä paristokiinnikkeiden reiät kääntöpuolelta.
Kuva 4. Painokytkentälevy
Syövytyksen jälkeen kortit kiillotettiin huolellisesti teräsvilla ja päällystettiin hartsilla, joka oli liuotettu Sinoliin. Pinnoittaminen helpottaa piirilevyjen juottamista. Älä jätä mitään piirilevyn kuparipintaa suojaamatta pinnoitteella, koska suojaamattomat pinnat aiheuttavat myöhemmin ongelmia.
Käytä leveäkärkistä juotinta kun tinaat levyn. Levitä ohut kerros tinaa levyn kuparipinnalle ja poista ylimääräiset "möykyt" esim. tinaimusukalla. Sitten kortti pestään asetonilla tai Sinolilla. Varmista suurennuslasilla ja tarkista vastusmittarilla ettei kortilla ole tinasiltoja johtimien välillä.
Piirilevyn osasijoittelu
Kuva 5. Painokytkentälevyn osasijoituskuva
Asenna komponentit piirilevyille (kuva 5 ja 6) seuraavasti. Istu työpöydän ääreen ja käytä ESD ranneketta. ESD rannekkeen johto kytketään työalustaan ja kolviin jonka jälkeen voit alkaa sijoitella osia kortille. Noudata seuraavaa järjestystä.
Ensiksi erottelet herkät komponentit ja ESD-suojatut osat erilleen. Sijoita kortille sen jälkeen vastukset, kondensaattorit ja kelat. Sen jälkeen diodit, transistorit ja integroidut piirit. Elektrolyytit on kytkettävä oikein päin: C20 "+" pää on merkitty leveällä viivalla, jossa pieni "+" merkki ja C23:ssa "+" kulma on viistetty. Diodeille kortissa paikka SOT-23 kotelolle, joten ne ei voi mennä väärin paikoilleen. Komponentit ovat pieniä jamerkinnät heikkoja sekä vaikeaselkoisia, joten älä sekoita niitä vaan pidä kukin omassa pussissa kunnes ne ovat juotettu kortille. Mieti, miten käsittelet ESD-herkkiä puolijohdekomponentteja. Kosketa aina ensin ESD-osan pakkausmateriaaliin ennen kun kosketat osaan. Työskenneltäessä kortti on ESD-matolla ja juotin-, ESD-matto sekä rannehihna on kytketty johdoilla yhteen. Huonolla tuurilla voit rikkoa herkät komponentit ennen kuin ne ovat paikoillaan. Monet komponenteista ovat ESD-herkkiä.
Kuva 6. Puolenmääritysantennin osasijoituskuva
8-jalkaisissa SO-8 piireissä A1 ja A2 on viiste 1-4 jalkojen puolella. Trimmerikondensaattorit C3 ja C13 "kuuma pää" on sivulla jossa merkinnät. Jos trimmereitä säädetään meisselillä, on "säätöruuvi" yhteydessä maahan ja muovimeisseli ei ole välttämätön. Juota kolme paristokiinnikettä suoraan vastaaviin pintoihin kortille (kortissa on 3 mm reiät). Käytä leveää juotoskärkeä. Seuraavaksi asenna potentiometrit R7 ja R8. Leikkaa pois akselin vieressä oleva pieni ohjausnasta. Käytä potentiometrien kiinnityksessä epoksiliimaa, pieni tippa kulmiin siten, että kotelon metalliosa koskettaa piirilevyyn kun potentiometrien mutterit on kiristetty. Liimaa 1 mm aluslevy piirilevyn kääntöpuolelle. Kiristä mutterit ja odota liiman kovettumista.
Antennin valmistus
Sekä ferriitti ja puolenmääritysantenni on upotettu 20 mm putkeen (17 mm:n sisähalkaisija). Signaali puolenmäärityksessä on voimakas silloin kun vastaanottimen nupit osoittavat käyttäjään ja lähetin on käyttäjästä pois (edessä). Näin on jos ferriittiantennin kela on kierretty oikeaan suuntaan (kts. kuva 7) ja että antenniputki on oikein päin, kun se on kiinnitetty vastaanottimeen (kts. kuva 9).
Kuva 7. Ferriittiantennin rakennekuva
Valmistusohje:
Laitekotelo
Kuva 8. Kotelon porauksien mitoituskuva
Kotelon voi myös maalata (valkoinen, harmaa tai musta). Kokemuksen perusteella automaaleista löytyy nykyaikaisia ja kestäviä maaleja. Kannen tiivisteen voi ostaa lisävarusteena. Tähänkin on oma ratkaisu: LiquiSole, erittäin vahva silikoniliima jota mm. suutarit käyttävät, laita sitä vain kannen ulkoreunaan.
Poraa kotelo kuvan 8 mukaisesti. Valitse paikka puolenmäärityspainikkeelle esim. kotelon oikealle tai vasemmalle puolelle kunkin oman maun mukaan, ja poraa sitä varten 3 mm:n reikä (poista terävät reunat). Murra kotelon sisältä valusta koholla olevat kahdeksan piikkiä. Valu on hauras, joten se onnistuu hyvin. Näin piirilevy sopii paremmin paikoilleen.
Mekaaninen ja sähköinen asennus
Kokoonpanossa käytetään epoksiliimaa siten saadaan riittävä mekaaninen kestävyys. Lue huolellisesti epoksiliiman valmistajan käyttöohjeet - huolimaton käsittely voi aiheuttaa allergiaa.
Ohje (kts. Kuva 9):
Kuva 9.
Kuva 10. Antennin kiinnitysporaus
Viritys
Tarkista kytkentä silmämääräisesti, että siinä ei ole oikosulkuja tai siltauksia. Seuraa virtajohdinta ja varmista vaikka vastusmittauksella, että siinä ei ole siltauksia. Tämän jälkeen voit laittaa pariston paikoilleen ja kytkeä kuulokkeen. Virtakytkin päälle asennossa pitäisi LED merkkivalon palaa vihreänä. Nosta herkkyyttä (myötäpäivään) ja käännä taajuus nuppia. Jos et havaitse mitään signaalia, on parasta käyttää signaali generaattoria, rastilähetintä keinokuorman kanssa tai esim. suoran ilmaisun ketturautaa signaalilähteenä.
Aseta signaaligeneraattori 3550 kHz:iin ja aseta vastaanottimen taajuusnuppi keskiasentoon. Säädä C13 niin, että signaalin kuuluu vastaanottimessa. Jos tämä epäonnistuu, se voi johtua L3:n liian suuresta toleranssista. Etsi 80m12 taajuusalue kuuntelemalla sen oskillaattorin signaalia liikennevastaanottimella. Suorassa sekoittimessa oskillaattori sijaitsee signaalin taajuudella. Toimenpiteet silloin, jos taajuus on liian korkea tai liian matala? Taajuuden ollessa liian alhainen C15 pitää hieman pienentää esim. 147 pF (100 pF rinnakkain 47 pF). Jos taajuus on liian korkea, niin juota pieni lisäkondensaattori C15 päälle. Säädä sen jälkeen säätökondensaattorin C3 signaalin maksimiin. Kun signaaligeneraattorissa on suuri lähtötaso LED palaa punaisena. Asenna rastilähettimen antenni pystysuoraan ja tee sille hyvät maatasot. Katso, että vastaanottimesi näyttää minimin kun osoitat ferriitin suuntaisesti lähetysantenniin. (Etäisyys n. 50-100 m). Kokeile myös puolenmääritystä. Siirry lähemmäs lähetintä ja tarkista, että suunnat ovat oikein myös lähellä lähetinantennia.
Antennin valaminen
Jos putken katkaisu onnistui, antenni voidaan valaa hartsiin, jotta se kestäisi kovaa käyttöä ja kolhuja.
Lisävarusteet
80m12 voidaan varustaa uppokantaruuveilla kiinnitetyllä kompassilla. Kannen kiinnitysruuveiksi vaihdetaan kaksi 12 mm:n pituista ruuvia ja alumiinikiskot kiinnitetään niihin kun kansi kierretään kiinni. Sopiva kisko tähän tarkoitukseen on 15 x 11,5 mm 1,5 mm:n seinämän paksuudella ja pituus 1m. Tätä myy mm. Bauhaus. Ota tästä kiskosta kaksi n. 20 cm:n mittaista palaa - tarkka pituus riippuu käytetystä kompassimallista.
Kompassin käyttö: Suunni ensin tarkka suunta rastille ja kierrä suuntakehää niin, että pohjoisneula on "Haarukan" välissä. Tällä tavalla voit pitää suuntaa muistissa kompassissa ja samalla verrata sitä vastaanottimen antamaan suuntaan.
Jotkin 3,5 mm:n liittimellä varustetut stereokuulokkeet voidaan liittää 80m12 vastaanottimeen niin, että kanavat (L ja R) kytketään sarjaan. Halutessasi voit lisätä kitkapinnat potentiometrien nuppien alle. Nupit on ruuvikiinnityksellä, joten asennus on helppo tehdä.
Kantohihnaa ei tarvita, mutta suositeltava koska se estää vastaanottimen putoamisen ja suojaa kuulokejohtoa katkeamiselta. Hihna voidaan asentaa oikealle tai vasemmalle kunkin oman maun mukaan.
Sulata ruuvinreiät hihnaan juottimen kärjellä. Puhdista juottimen kärki aina tämän jälkeen. Antennin yläosaan ja päihin voidaan laittaa leveä musta viiva suuntimisen helpottamiseksi. Lopuksi kun olet todennut että vastaanotin toimii hyvin, voit vielä suojalakata piirilevyn jotta vastaanotin kestäisi kosteutta. Älä laita lakkaa Trimmeri kondensaattoreihin, trimmereihin ja paristokontakteihin!
Toiminta
Tässä muutamia käytännön vinkkejä suuntimiseen.
Yhteenveto
80m12 ketturaudassa on suojaamaton ferriitti jonka koteloon on integroitu puolenmääritysantenni. Vaimentimen nuppi on varustettu etäisyysasteikolla ja tasoindikaattorilla (LED). Jos olet käyttänyt juotinta ennen, onnistuu ketturaudan rakentaminen sinulta käden käänteessä. Piirilevyä rakentaessasi käytä apuna suurennuslasia niin näet kaikki pienet yksityiskohdat. Halutessasi voit tämän ohjeen avulla rakentaa itsellesi tämän 80m12 ARDF-vastaanottimen, kuitenkin yhtä poikkeusta lukuunottamatta: kaupalliseen valmistukseen on oltava kirjallinen lupa SM5CJW:ltä, laitteen suunnittelijalta!
Komponenttilista:
Määrä | ELFA-nro | Tyyppi | Pakkaus | Osanumero |
1 | SA602/612 | SO8 | A1 | |
(Farnell nr 1201261) | ||||
1 | 73-458-38 | TS922 | SO8 | A2 |
1 | 73-497-72 | XC6202 | SOT-23 | A3 (loppu) |
LP2950-03BZ | TO-92 | A3 (vaihtoehto) | ||
2 | 68-250-20 | 50p tirm 50V | TZB4 | C3, 13 |
3 | 65-724-45 | 100n 50V | 1206 | C1, 2, 10 |
3 | 65-724-27 | 150p NP0 | 1206 | C4, 5, 15 |
1 | 65-724-31 | 680p NP0 | 1206 | C6 |
2 | 65-724-28 | 220p NP0 | 1206 | C7, 8 |
4 | 65-721-39 | 10u X5R 16V | 1206 | C9,17,22,24 |
3 | 65-724-32 | 1n 50V NP0 | 1206 | C11, 12, 21 |
1 | 65-724-42 | 33n 50V | 1206 | C14 |
1 | 65-724-24 | 47p 50V NP0 | 1206 | C16 |
4 | 65-721-10 | 1u 50V | 1206 | C18,19,26,27 |
1 | 67-711-46 | 47u 10V | 6032 | C20 |
1 | 67-134-08 | 470u 16V | 8x10 | C23 |
1 | 65-721-29 | 2,2u X7R 16V | 1206 | C25 |
3 | 70-181-61 | BAV99 | SOT-23 | D1, 3, 4 |
1 | 70-306-4 | BBY40 | SOT-23 | D2 |
1 | 70-005-57 | 1N4148 | DO-35 | D5 |
1 | 70-007-96 | LED R/G | 5 mm | D6 |
1 | 58-746-72 | Fe-tanko | 200x10mm | L1 (pit.=80mm) |
1 | 58-658-39 | 2,2uH | 1210 | L2 |
1 | 58-853-63 | 15uH | 1210 | L3 |
6 | 60-547-40 | 47k | 1206 | R1,6,10,11,12 |
3 | 60-547-28 | 4,7k | 1206 | R2, 4, 15 |
2 | 60-547-20 | 1k | 1206 | R3, 18 |
2 | 60-547-36 | 22k | 1206 | R5, 16 |
1 | 60-547-02 | 33 | 1206 | R13 |
1 | 60-547-44 | 100k | 1206 | R14 |
1 | 60-547-08 | 100 | 1206 | R19 |
1 | 64-095-36 | 10k, lin pot | R7 | |
1 | 64-115-16 | 2x10k, lin pot | R8 | |
1 | 64-006-16 | 20k, trim.23A | R17 | |
1 | 35-680-78 | 3CTL9 | S1 | |
1 | 35-244-02 | TL36P015 | S2 | |
1 | 38-223-01 | Nuppi K9/10ML, D | K1 | |
1 | 38-215-01 | Nuppi K12, D | K2 | |
1 | 38-252-96 | Nupin kansi K9/10ML | K1 | |
1 | 38-255-02 | Nupin kansi K12 | K2 | |
1 | 71-301-49 | BC850C | SOT-23 | V1 |
3 | 71-302-61 | BC857C | SOT-23 | V2, 3, 4 |
1 | 42-701-04 | 3,5 mm jakki | X12 | |
3 | 69-629-09 | AA paristokontakti | U1 | |
1 | 50-106-08 | Alumiinikotelo 100x50x25mm |
Muut tarvikkeet:
0,5m | kytkentäjohtoa | D=0,5mm |
0,1m | muoviputki | u=20mm Di=17mm |
40mm | alumiini U-profiilia | 20x8x1 mm (Bauhaus) |
1 | epoksihartsia tai liimaa | |
1m | Cu-emalilankaa | D=0,4mm ferriittiantennille |
1 | painokytkentälevy 2-puol. | 100x45 mm |
20 | hammastikkua | |
37cm | hihna | 12x2mm = rannelenkki |
4 | koneruuvi M3x10 | senkkikanta, antimagneettinen |
4 | mutteri M3 | antimagneettinen |
2 | koneruuvi M3x6mm | uppokanta, antimagneettinen |
2 | koneruuvi M3x10mm | uppokanta, antimagneettinen |